Olipas ihana nukkua omassa, tarpeeksi kovassa sängyssä ja puhtaissa lakanoissa. Ja oma uniasu; naisellinen, naruolkaimellinen lyhyt mekko ...eikä niitä kamalia sukupuolittomia / persoonattomia sairaalan vaatteita, joita käytät niin yöllä kuin päivälläkin.

Herätyskello herätti 07.15 ja olin ihan pirteä. Sain (kuvittele että nyt  se on "sain" eikä "täytyi") tehdä aamupalan koko perheelle. Täytyy yrittä saada lapsille oikea rytmi vuorokauteen takaisin, etteivät valvo kauhean myöhään ja nuku kauhean myöhään aamulla. Vielä huonompi vaihtioehto on, että he valvovat myöhään ja heräävät aikaisin...

Ai että kun silmä lepää omassa kodissa; ihanan värikästä, kodikasta. Olivat siivonneetkin hiukan, mutta.... noh, yrittävät varmaan parhaansa. Eilen, kun tulin kotiin, lapset olivat piilossa ja  sitten ryntäsivät piiloistaan minua halimaan! Heillä oli herkkuja ja "tervetuloa kotiin"-kortti.  Ja sitten syötiin ihanaa, tavallista kotiruokaa --> perunaa ja jauhelihakastiketta! Nam!