En ole pitkään aikaan kirjoittanut, mitä mulle kuuluu...

 Sairaslomalla olen vielä ainakin tämän kuun loppuun. Me jouduttiin peruumaan ulkomaan matka ja se harmitti aluksi aikalailla. Mutta nyt olen huomannut, etten olisi edes jaksanut sinne lähteä. Ja auringossa en sais olla....kun kävelen ulkona täytyy mun suojautua 50 kertoimisella aurinkorasvalla ja fleece mulla päällä kesän kuumimpinakin päivinä.... Yhtenä päivänä, kun en laittanut aurinkorasvaa enkä takkia ja kävin pikku kävelyllä; kärähti iho punakax.

Joka päivä käyn hakemassa hoitajalta lääkkeet; 5 isoa ja 1 pieni pilleri. Viikonlopux onnex saan lääkkeet ottaa itsekseni kotona. Aikamoinen määrä lääkkeitä henkilöllä, jolla ei mitään lääkitystä ennen. Joku sanos; Se parhaiten nauraa, jolla on kovin lääkitys! Kait se sitten olen minä....  Huomenna joudun taas verikokeisiin vaikka eilen vasta olin. Maksan gt-arvo on kohonnut. Sen arvon pitäis olla naisilla alle 48 ja mulla 64. Se oli viime viikolla just joku 50... eli alkanut yht´äkkiä nousemaan. En ole juonut yhtään alkoholia koko tänä aikana, kun olen ollut lääkityksellä. Lääkäri kyllä heti kovensi äänensävyään, kun huomasi arvon alkaneen nousemaan "ei sitten yhtään saunaolutta". Sanoin kyllä heti, etten ole juonut suullistakaan --> mieli on kyllä tehnyt PIRUSTI (siis alkoholia, heh)! 

Mulla on ollut tään kovan väsymyksen lisäksi aikamoinen päänsärky. Ei kuulema liity lääkitykseen... Vihjasivat että voisi olla migreeniä. Sitä ei ole ollutkaan pitkään aikaan (kop kop)...viimeksi noin puolitoista vuotta sitten vanhassa työpaikassa tuli migreeni kohtauksia aina välillä. Noh, toisaalta se vois olla migreeniäkin, mutta se kipu tuntuu eripaikassa kuin ennen...valoarkuutta on ja oksettaa... mutta toisaalta pelkkä paratabs auttaa muutaman tunnin. En vain viitsis ottaa "turhaan" särkylääkettä, etten kuormita kehoani liikaa.

Myös muita kipuja on. Varsinkin, jos olen pidempään kävellyt muuta puuhastellut (esim. mustikoita kerännyt) niin vasemman lapaluun kohdalla on aika kipu. Luulen itse, että se on ne imusolmukkeet jotka ovat siellä kipeitä. Lääkkeiden pitäisi auttaa niiden kokoon, ettei ne painaisi mun keuhkoja ja vaikeuttaisi henkittämistä...mutta itsestäni tuntuu että ne ovat vain suurentuneet?! Jos vedän keuhkoni täyteen ilmaan, on kipu kuin puukolla iskisi juuri siihen kohtaan. Ja miksi vedän kehkoni täyteen ilmaa...mua haukottaa kokoajan!

Pohdin paljon, mitä toiset mun sairaudesta ajattelee. Moni taitaa pelätä minua sen takia -->sen huomaa joistakin niin selvästi. Ihan vihjeeksi, että en tartuta ja jos sitä pelkäätte, niin ei mikään tauti puhelimessa leviä. Moni varmaan pelkää, mitä minulle sitten sanoisi. Ihan normaali jutut mua edelleenkin kiinnostaa vaikka en kaikkea jaksakaan tehdä. Ei tarvii "paapoa", jos jaksan itse tehdä jotain, niin itse sen teen. Jos en jotain jaksa tehdä pyydän apua tai jätän asian tekemättä. En kaipaa voivotteluja ja turhia lupauksia. Kaipaan kahviseuraa, kyytiä lääkäriin, muuta ajateltavaa, halauksia ja jonkun patistamaan minut kävelylle. Tahtoisin olla terve ja pystyä tekemään asioita samalla tempolla kuin ennenkin. En ole turhaan sairaslomalla (sitä vakuutan itselleni päivittäin) ja se hiukan saa suunpielet alaspäin kun olen.

Kiitos kaikille, jotka ovat olleet yhteydessä tavalla tai toisella.

Tämän kuvan otti PS, kun olin Paimiossa kaks viikoa sisällä.