Heräsin taas tosi myöhään. Olisin voinut untani jatkaa ja jatkaa vain...meillä oli kerrankin hiljainen aamu. Se on heti, kun yksi lapsista on jossain muualla... Petteri lähti pohjoiseen. Hiukan haikea olo. Luin äsken sähköpostini ja iloistuin kovasti, kun sain odottamani sähköpostin "polvivaivaiselta paksulta etanalta" niinkuin hän itseään tituleerasi. Se oli niin hauskasti sanottu (en kuitenkaan hänestä todellakaan niin ajattele), että oli pakko se laittaa tännekin. Terveisiä vaan KK:lle ja lähden mielelläni kanssasi "hiipimään" joku päivä. ...sit oltain kuin kax etanaa..

Tosiaan eilen oltiin teatterissa katsomassa Viivi ja Wagner... Naantalissa. Kävelymatka oli kuin maratooni...hiljaa hiljaa hiivitään.... ja perille päästiin. Näytelmä itsessään oli katsottava, ei mikään huippu. Viime vuoden Vares näytelmä jos oli täys kymppi, niin tuo eilinen oli  ehkä 7,5. En tiedä sanoa onko se niin ihanaa mennä katsomaan näytelmää, joka liippaa niin läheltä tavallista arkea. Joku fiksu kriitikko oli kuulema kirjoittanut, että vanha mummo varastaa show:n... no toihan se siihen piristyksen, mutta mielestäni ei sentään koko show:n varastajaksi ollut... Noh, eipä tarvinnut itse maksaa ja olihan se kiva että pääsin pois neljän seinän sisältä. Ensi viikolla mennään Hannun kanssa katsoo Turun kesäteatteria "All shook up" ...se on musikaali.

Eilen ei ollut kuumetta, ja eilen pysyi ruuat sisällä (vaikka kovasti kuvotti) eli hyvä! Ja ihan niinkuin sen huomaisi heti olossaankin. Hymyillen! Eilen vaan itketti ja witutti, niinkuin aiempanakin päivänä. Enkä saanut nukuttua, ruoka ei maistunut....  Toki toi jumalaton määrä kortisonia saattaa heilauttaa noita hormoonejakin. Hannu kysyi eilen pitkästä aikaan fiksun kysymyksen, kun olin kiukkuinen ja itkuinen ja täys k...pää... "oisko tuo masennusta?"