Tulin hetki sitten iltavuorosta. Koti oli ihan pimeä; Unskin valotkin oli jo sammunut. Muu perhe on sukuloimassa Kuivaniemessä mummin kera. 

Ei ainakaan vielä mitään vieroitus oireita. Sen huomasin, että autokyytiä töistä kotiin kaipasin. Huomennakaan en pääse seitsemäx töihin kovin helpolla ilman autoa... Siksipä soitin veljelleni, joka lupautui kuskix niin tänäiltana kuin huomen aamullakin. Sitten linja-autot kulkee jo suht kivasti.

En aio avata tv:tä. On ihanan hiljaista...mitä nyt Unski läpsyttelee räpylöillä vettä, että huomaisin hänet ja antaisin taas ruokaa. Koti on kuin räjähdyksen jäljiltä, ihan oikeesti, mutta en jaksa tänään tehdä mitään... ja miksi pitäisi?