Laitoin tämän tekstin kategoriaksi "yksin kotona". Oikeesti en ole yksin... mutta sellaiselta se tuntuu nyt. On ihanan hiljaista; lapset nukkuu. Kaikki kotihommat on tehty sellai suht valmiiksi...ainahan sitä hommaa riittäis, mut välttämättömät tehty siis. Hannu on ollut torstaista asti jossain "Utsjoki-Kevo-linjalla"  niinsanotulla koulutusreissulla ryyppäämässä ...joo koulutuksessa. Ei sitä ikävää oikeestaan huomaa kuin vasta talon näin hiljennyttyä. Aamusta iltaan on sitä jatkuvaa ruuan laittamista ja siivoomista, jäkistreeneihin viemistä ja jäähallilla asumista. Ja tänään olen koittanut vielä huomista päivää "pedata" niin että saisin rauhassa nauttia baby-messuille menemisestä. Joo, en ole raskaana, mutta saan hyvän syyn lähteä messuille  Cazin (the mum) ja Jasminin (Cazin tytär ja meidän viimeisin kummityttö) kanssa. Se tietää hyvin aikaista heräämistä.. 

Hannu tulee kotiin vasta huomen illalla myöhään. Haluaisin, että koti olisi suht kivan näköinen silloin. Jospas tekisin iltapalaksi sämpyliä, niin tuoksukin loisi hyvää tunnelmaa. Haluaisin, että hän huomaisi kuinka ihana on kotiin palata ja ettei tuollaiset 4 päivän koulutukset ryyppyreissut   ole niin kivoja kun aluksi luulee. Toivottavasti hän on potenut ikävää ja halaa mua niin että... ja sitten sanois jotain super ihanaa... *huokaus* toivossa on hyvä elää sano lapamato. Itselläni on ikävä! Mutta toisaalta, mulla on häntä ikävä vaikka hän olisi kotonakin...miten sen nyt selittäisi... nämä on näitä myöhäisillan jorinoita (selvinpäinkin näitä siis voi tulla) mitä lie menkkojen jälkimaininkeja. Mulla on usein sellainen olo, että olen yksin, vaikka olisin suuremmassakin seurassa. MUTTA nyt loppu märehtiminen ja suuntaan ajatukset huomiseen baby-messu päivään!! Taidan ottaa kameran mukaan!

Hyvää yötä...I wish