3.6 "reippaana" aamuvuoroon -->lääkäri soitteli sinne ja pyysi käymään vielä verikokeilla. En kyllä enään muista mitä näytteitä nyt ottivat, mutta ravinnotta olis pitänyt olla. Sain silti mennä, vaikka olin kupillisen kahvia juonut. "Onneksi" ei ollut muu maistunutkaan..

Sitten lääkäri lupasi soittaa uudelleen, jos saisivat minulle kiireisenä lähetteen kuvaukseen, jossa pois suljetaan keuhkoembolia/keuhkoveritulppa.

Ja kahdeksi sinne sitten meninkin; ruiskuttivat varjoainetta suoneen...se lämmitti ja jopa poltti mennessään. Tuli todella paha olo siinä selällään maatessa kädet päänpäälle nostettuna. Kun tutkimus ohi tärisin jännityksestä ja oli aika vaikea hengittää -->sain happea maskilla.

 Jouduin aika kauan odottaa vastauksia...vaan mihin mulla nyt kiire olis ollut. Jotenkin arvasin hoitajan ilmeestä, että jotain sieltä on löytynyt; oli niin pahoittelevan näköinen. Kävelin ympäriinsä, koska istuen oli vaikeampi hengittää ja toisaalta kävely auttoi. Hannu soitteli useasti, että joko tiesin jotain uutta... ei, en tiennyt...aavistelin.

 Sitten lääkäri kutsui huoneeseen ja oli huolissaan minun voinnista. Olin kait yhtä pahan näköinen kuin miltä tuntui. Hän sitten kertoi että löydös oli ja että se ei ollut keuhkoembolia eikä -veritulppa. Löydös oli imusolmukkeissa, epäilevät lymfoomaa. No kyyneleethän siinä silmiin tuli ja eka ajatus tais olla "no nyt lähtee sit hiukset".

 Ihana lääkäri soitti Hannulle mun puolesta, enhän itkultani pystynyt soittamaan/puhumaan. Laitoin teksti viestiä kavereille, joiden illalla piti tulla meikki-kutsuille, että kutsut peruttu; syyksi laitoin että olin joutunut sairaalaan hengitysvaikeuksien takia. Ei ihan totta, mutta suokaa anteeksi , en jaksanut ruveta selittelemään. Kotiin pääsin veljieni avustuksella; hakivat minut ja auton pois sairaalan parkkipaikalta...en oikein ollut ajokunnossa.

Hannu tuli kesken kaiken Helsingistä pois iltajunalla.

 

 

4.6 No nyt olen sairaslomalla sitten. Nukuin kyllä yön, mutta silti olen väsynyt…ei mitään uutta. Olen varmuudeksi ravinnotta. Aamulla heti lääkäri soitti ”väliaika tietoja”; saattaisin päästä tarkempaan kuvaukseen tänään ja kenties jo osastollekin koepalan ottoon. TT-kuvaus saatiin järjestettyä jo klo.11   Nyt kuvattaisiin leuasta nivusiin ja katsotaan onko muissa imusolmukkeissa jotakin. Hannu lähti mukaan onnex. Pelotti, mutta olin huomattavasti rauhallisempi kuin eilen. Kuvaus meni hyvin; ei kovin pahaa oloa.

Osastolle en pääsyt vielä, vasta maanantaina…TYKS niin täynnä ja ko.tähystystä tehdään vain U-sairaalassa. Onkohan se niin vaikea tähystys?

Sain syödä siis, mikään ei kyllä maistunut. Se on outo tunne, koska normaalisti söisin tyyliin kokoajan. Maito maistui parhaimalta! Ja sitten sain tehojuomia ànutridrinkejä ym.vastaavia.

No viipalekuvissa kesti aika kauan, mutta onneksi uutiset sillä tavalla hyviä, ettei löydöksiä muualla kuin siinä paikassa joka eilen jo löydettiin. Se paikka on vain hankala…keuhkojen välissä, henkitorven takana…eli selkärangan edessä. Mitenkähän sieltä koepalan saa (meinasin kirjoittaa välipalan, heh jotain hauskaa täytyy joka asiasta löytää). No ainakin se tehdään nukutuksessa. Tuleekohan isokin sisäänmeno aukko, arpi.  No pääsen nyt kotiin, ja olo suht hyvä…mitä nyt väsyttää pirusti. Jaksoin tehdä kuitenkin maustetilauksen  =) 

 

 

5.6 Väsyttää, mutta tahdoin lähteä Petterin oikojalle. Hannu oli jotenkin vihaisen oloinen. Kysyin että mikä painaa, ”Ei mikään” oli vastaus. Kysyin toistenkin ja sitten selvisi, että Hannu oli vihainen, kun en jäänyt kotiin lepäämään. Jotenkin ihanaa, kun toinen niin huolehtivainen, mutta selitin että on koitettava elää niin normaalisti kuin mahdollista. Jos jaksan, niin teen…niin kuin ennenkin.

 Joistain asioistahan olen jo ”luopunut” ainakin kunnes taas jaksan. Partylite harrastus on koko tämän vuoden ollut sivussa. Nyt keskityn ihan vaan perheeseen ja omaan hyvinvointiin. Ja siitä tulikin mieleen, Petteri saa raudat hampaisiinsa.

 

 

6.6 Käytiin kaveria  moikkaamassa Huittisissa asti; hän täyttää 30v.

Reissu oli pitkä. Istuma-asennossa vaikeempi hengittää, joten olin puoliksi makuuasennossa ajomatkat. Lasten riehumista en millään jaksaisi katsella ja kuunnella.

Otettiin valokuvia ja tuli jotenkin pahamieli….oliko ne viimeisiä? Tokihan siinä kyyneleet alkoivat kotimatkalla valumaan. Pakostakin tulee haikee olo ja pahoja ajatuksia. TIEDÄN, että mitään ei ole vielä varmistunut…mitä ja miten hoidetaan.    

 Illaksi vietiin Laura yöksi mun toisen kaverin ja hänen perheen luo. Kaverin kanssa jutusteltiin kaikesta, se on jotenkin helpottavaa. Halaus lämmitti mieltä!

 

 

7.6 Sunnuntai ja olo suht ok. Voisin nukkua koko ajan. Jaksoin kuitenkin lähteä äänestämään ja siitä tulikin hyvä mieli. Ylämäet ovat ihan ällyttömän raskaita, mutta tasaisella ihan kiva kävellä.

Tämä ”kuntouttava ote” on tullut mun töistä ; terkkuja sinne vaan kaikille!! Soittelinkin töihin ja kerroin sairasloman jatkuvan ainakin 12.6 asti. Taustalta kuului ”terveisiä Leenalle” –huuto àja taas rupes itkettämään.

Just kun löytyy hyvä paikka olla töissä. en ole kunnossa. Toivottavasti saan silti olla siellä tulevaisuudessa töissä. Vain tulikohan maalattua piruja seinälle, kun tuossa yhtenä työpäivänä sanoin, ”sellainen kolmen vuoden loma olis paikallaan” . Olen ollut tosi väsynyt,  ja ajattelin sen johtuvat siitä kun ei ole lomaa…osittain varmaan siitäkin…